Artikkelissa esittelen tiiviin esityksen kalam-kosmologiseksi argumentiksi kutsutusta päättelyketjusta. Kosmologiset argumentit ovat perhe argumentteja. Ne voidaan jakaa karkeasti kolmenlaisiin kosmologisiin argumentteihin (Sinclair & Craig 2009). Nyt käsiteltävä kalam-kosmologinen argumentti käsittelee ensimmäistä syytä universumin olemassaololle. Muut kaksi ovat tomistiset argumentit kosmoksen ylläpitävästä syystä ja ensimmäisestä liikuttajasta sekä leibnizlainen riittävän syyn peruste. Nyt käsiteltävä argumentti siis ei ole suinkaan ainoa kosmologiaan vetoava Jumalan puolustus.
Katsaus historiaan
Koska universumin olemassaolo on kiehtonut ihmismieltä vuosituhansien ajan, löydämme myös kosmologisten argumenttien juuret jo kaukaa. Varhaiset kristityt elivät antiikin filosofioiden keskellä, joissa uskottiin materian olevan ikuista (esim. Aristoteles). Kuitenkin heprealainen ja juutalainen sekä kristillinen maailmankuva perustui kirjoituksille, joiden mukaan maailmankaikkeus, ja kaikki mitä se sisältää, on Jumalan luomaa todellisuutta (ex-nihilo[1]). Näiden filosofioiden välinen keskustelu eteni vuosisatojen ajan ja synnytti lopulta nyt esittelyssä olevan argumentin puolustamaan Jumalan luomaa maailmankaikkeutta ja Jumalan olemassaoloa. Nimi ”kalam” tulee islamilaisen keskiaikaisen teologian parista. Muslimiteologi Al-Ghazalin 1100-luvulla kirjoittamasta argumentista. Tämän argumentin on sittemmin muotoillut nykyaikaiseen muotoon William Lane Craig, joka teki aiheesta myös väitöskirjan ja on puolustanut argumenttia hänen mielestään parhaana apologisena argumenttina.
Tiivistän argumentin seuraaviin kolmeen askeleeseen (W.L. Craig 2012):
- Kaikella, mikä on saanut alkunsa, on alkusyy.
- Maailmankaikkeus on saanut alkunsa.
- Siksi maailmankaikkeudella on alkusyy.
Argumentti on loogisesti pätevä. Näin ollen premissien 1 ja 2 pitäessä paikkaansa, premissi 3 on niiden vääjäämätöntä seurausta. Premissejä täytyy tutkia yksitellen, jotta voimme nähdä onko argumentti pätevä. Esitän premisseistä käytyyn keskusteluun tiivistetyn katsauksen. Sanottakoon kuitenkin, että kukin premissi jo yksin on oman kirjansa tai laajemman tutkimustyön veroinen aihe. Näistä käydyn keskustelun pääpiirteisiin ja teemoihin voidaan kuitenkin päästä käsiksi jo lyhyemmällä katsauksella. Käyn argumenttia läpi pitkälti William Lane Craigin teosten pohjalta, koska hän on myös argumentin merkittävin puolustaja.
Ensimmäinen premissi – ”Kaikella, mikä on saanut alkunsa, on alkusyy”
Mitä tarkoittaa ”saada alkunsa”? Kysymys on siitä, mitä tarkoitetaan termillä ”ei-mitään”? Kosmologiassa voidaan puhua tilasta, joka vallitsi ennen universumin syntyä ja kutsua tätä tilaa ”tyhjiöksi”. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole samanlainen käsite, jonka maallikko käsittää termillä ”ei-mitään”. Voidaan esimerkiksi sanoa, että ”70% kaikesta vallitsevasta universumin materiasta on ei-mitään”. Tuo tyhjä ”ei-mitään” sisältää kuitenkin energiaa, fysiikan lakeja, fyysiset rakenteet jne. Kuitenkin puhuttaessa todella tyhjästä, kuten argumentissamme oletetaan, täytyy käsite ajatella niin, että se ei sisällä sanan varsinaisessa merkityksessä yhtään mitään. Ensimmäisen premissin kohdalla on siis merkityksellistä huomata, että ”jotakin ei voi syntyä ei-mistään”. Lisäksi olisi erikoista, jos tyhjästä voisi syntyä ainoastaan universumeita, mutta ei mitään muuta: ”Jos jokin voi saada alkunsa tyhjästä, käy selittämättömäksi, miksei mikä tahansa tai kaikki saa alkuaan tyhjästä”. (W. Craig 2010, 85).
Käytännössä ensimmäisen premissin kumoaminen vaatisi ajan käsitteen muuttamista. Keskustelun merkittävin osa onkin ajan käsitteen kysymyksessä. Dynaaminen ajan A-teoria on yleisesti pidetty edellytys sille, että jotakin voi todella saada alkunsa (Ajan A-teoria on perinteinen käsitys ajan kulumisesta menneisyydestä tulevaan). Vastaväitteenä tälle on esitetty esimerkiksi ajan B-teoriaa, jossa universumi on olemassa aikamuodottomassa tilassa eikä koskaan saa todella alkuaan. Toisaalta Craig itse ei näe, että edes ajan käsitteen muuttuminen kumoaisi argumenttia, jos sitä täsmennetään niiltä osin.
Keskustelu ensimmäisen premissin aikamuodoista ja ajan teorioista saa kuitenkin lisää valoa, kun tutkimme seuraavaa premissiä. Vahva näyttö universumin syntymisen puolesta puhuu nimittäin myös klassisen ajan A-teorian puolesta.
Toinen premissi – ”Maailmankaikkeus on saanut alkunsa.”
Toinen premissi keskittyy tutkimaan sitä, onko todellinen äärettömyys mahdollinen vai ainoastaan potentiaalinen tila. Onko maailmankaikkeus siis saanut alkunsa vai ei? Potentiaalisuus tarkoittaa sitä, että käsite äärettömyydestä on vain teoreettinen asia. Sellaista, jota ei voida todellisessa maailmassa saavuttaa. Esimerkiksi materia ei voisi olla koskaan todellisuudessa ääretöntä. Äärettömyys siis voi luoda keskusteluavaruuden, joka auttaa meitä puhumaan tietynlaisista matematiikan joukoista ja käsitteistä. Siinä ei ole mitään loogisesti väärää ja se onkin näin ollen tärkeä ja todellinen tapa puhua vaikkapa juuri matemaattisista löydöksistä. Todellisessa maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole Ghazalin mukaan samanlainen.
Klassinen esimerkki on saksalaisen David Hilbertin kuvitteellisesta hotelli analogiasta. Esitän tästä lyhyen version:
Ajatellaan, että on hotelli, jossa on ääretön määrä huoneita. Kaikki huoneet ovat täynnä, mutta asiakas tulee vastaanottoon ja vastaanottovirkailija ottaakin asiakkaan hotelliin. Virkailija nimittäin siirtää jokaisen huoneen asukkaat yhden huoneen eteenpäin ja saa näin ensimmäisen huoneen tyhjäksi. Asukkaiden määrä ei tosin kasva, vaikka yksi asukas tulee lisää hotelliin! Sillä hotellissa on edelleen ääretön määrä asukkaita.
Tilanne jatkuu vielä eteenpäin. Vastaanottoon saapuu lisää vieraita. Jälleen ääretön määrä uusia asukkaita. Nyt virkailija siirtää huoneen 1 asukkaan huoneeseen 2, huoneen 2 asukkaan huoneeseen 4, huoneen 4 asukkaan huoneeseen 8 jne. Näin asukkaat siirtyvät asumaan parillisiin huoneisiin ja kaikki parittomat huoneet jäävät vapaiksi. Nyt koko ääretön määrä uusia asukkaita mahtuu jälleen hotelliin, sen parittomiin huoneisiin!
Tätä esimerkkiä voidaan laajentaa, mutta perusajatus käy ilmi. Äärettömyyden käsite, todellisena aika-avaruudellisena joukkona, muodostaa absurdeja teorioita, jotka eivät kohtaa käytännön realismin kanssa. Hotellin asukkaiden poistuminen huoneistaan lisää esimerkin voimaa. Vaikka hotellin parittomien huoneiden asukit poistuvat, hotellissa olisi edelleen ääretön määrä asukkaita. Siinä vaiheessa, kun hotellin loput asukkaat alkaisivat poistua ja jäljellä olisi vaikkapa vain muutama asukas, koko ääretön joukko olisikin yhtäkkiä muuttunut äärelliseksi!? Äärettömyys olisikin nyt muuttunut rajatuksi joukoksi asioita (asukkaita).
Tällainen esimerkki kuvastaa sitä, että emme myöskään voisi ikinä saavuttaa nykyhetkeä omassa maailmassamme, mikäli menneiden tapahtumien sarja olisi ääretön. Mikäli yrittäisimme laskea äärettömyydestä nykyhetkeen, emme ikinä voisi päästä todelliseen nykyhetkeen. Nykyhetkeä ei siis voisi olla olemassa todellisessa maailmassamme. Voisiko tällainen hotelli oikeasti olla olemassa?
Muita seikkoja toisesta premissistä
Tieteellisinä todisteina esimerkiksi alkuräjähdysteorian standardimalli ja Einsteinin suhteellisuusteoria tukevat käsitystä siitä, että materia, energia ja jopa aika ja avaruuskin ovat saaneet alkunsa yhdessä menneisyyden pisteessä. Universumi laajenee, energia ja aine etääntyy ja maailmankaikkeus saavuttaa lopulta tasapainoisen lämpökuoleman tilan. Tämä tukee käsitystä siitä, että menneisyydessä on ollut absoluuttinen alkupiste, jolloin universumi on saanut alkunsa. Tästä kristityt puhuvat Jumalan luomishetkenä, jolloin kaikki luotiin tyhjästä (ex-nihilo).
Maailmankaikkeuden loppua ei tule rinnastaa kaiken syntymiseen tyhjästä. Ei nimittäin tarkoita välttämättä sitä, että kaikki aine myös tulisi vastaavalla tavalla häviämään tulevaisuudessa olemattomiin. Tästä on erilaisia näkemyksiä, mutta argumentin kannalta tärkeintä on nähdä, että meillä on hyvät perusteet uskoa maailmankaikkeuden saaneen alkunsa.
On myös ehdotettu erilaisia multiversumi-teorioita, joiden mukaan universumeita syntyy ja romahtaa kasaan aika-ajoin. Näin oma universumimmekin olisi vain yksi muiden joukossa. Tällaisetkaan teoriat eivät kuitenkaan voi olla menneisyyden suhteen äärettömiä. Niilläkin tulisi siis olla absoluuttinen alkupiste. Tämä tarkoittaa sitä, että todellisessa maailmassa ei voi olla äärettömästi menneitä tapahtumia. Aivan, kuten toinen premissi osoittaa, menneillä ajallisilla tapahtumilla on alkupiste.
Johtopäätös – ”Siksi maailmankaikkeudella on alkusyy.”
Premissit yksi ja kaksi ovat useilla tavoilla hyvin perusteltuja. On syytä vielä hieman tarkentaa johtopäätöstä, joka argumentista seuraa. Millainen on oltava tuon maailmankaikkeuden alkusyyn?
Alkusyyn tulee olla persoona, sillä on olemassa kahdenlaisia kausaalisesti vaikuttavia syitä (syy–seuraussuhde eli kahden tapahtuman suhde, jossa toinen aiheuttaa toisen).
1. Tieteellisiä, kuten fysiikanlait.
2. Persoonallisia, toimijoiden aiheuttamia (persoona, jolla halut, tunteen jne.).
Koska selittävä syy ei voi olla fysikaalinen, on sen oltava persoonallinen (fysiikan lakeja tai materiaa ei ollut ennen alkua). Lisäksi syyn on oltava ajaton ja ei-materiaalinen, siis persoonallinen mieli (immateriaalinen/transsendentti, koska aikaa ja materiaa ei ollut ”ei-mitään” -tilassa). Juuri näistä syistä persoonallinen Luoja on ainoa vaihtoehto selittämään kaiken syntyä juuri silloin, kun kaikki alkoi. Mikäli alkusyy olisi jotakin muuta, kuin maailmankaikkeudesta riippumaton persoona, myös alkusyy tarvitsisi itselleen selityksen! Alkusyy on persoona, joka on ajaton ilman maailmankaikkeutta ja ajassa, kun Hän luo maailmankaikkeuden.
Tulemme tutkimaan argumenttia jatkossa lisää, mutta tässä esitettynä on hyvin tiivis katsaus vahvimpana nykyaikaisena esityksenä pidetystä kalam-kosmologisesta argumentista. Millaisia ajatuksia tästä argumentista ja tekstistä heräsi sinulle? Kommentoi alle.
-Tuukka Hollo
Kirjallisuus:
Erityisesti kalam-kosmologista argumenttia käsitellään erittäin laajasti teoksessa:
James D. Sinclair & W.L. Craig (2009) The Blackwell Companion to Natural Theology
Kosmologisista argumenteista:
J.P. Moreland & W.L. Craig (2017) Philosophical foundations for a Christian worldview
Sekä tiivistettynä versiona teoksessa:
W.L. Craig (2012) Valveilla- Uskon perusteltu puolustaminen. Alkuperäisteos: In Guard. Muut teokset ja julkaisut: https://www.reasonablefaith.org/william-lane-craig/
[1] Tosin ex-nihilo oppi on myöhäisempi muotoilu, mutta sen sisällön katsotaan nousevan Raamatun alkulehdiltä.